© Sanna Hyytiäinen

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuulumisia.. ja dreamoor tokopäivä!


Onpa mennyt taas pitkä aika viime kirjottelusta. Välissä on tietty tapahtunut vaikka mitä...

Nuutista on tullut oikea äijä! Merkkailu ja jalan nostaminen alkoi ensimmäisen kerran jo jouluna, nykyään nostetaan joka lenkillä, ja lisäks takajaloilla potkitaan maata päivittäin. Miehiset hormonit ovat herättäneet Nuutissa myös hiukan astumishaluja joskus leikkikavereita kohtaan, joskus ihan ilmakin on riittänyt. Mörköikää ei pahemmin oo huomattu, mitä nyt pari kertaa Nuutti on pelännyt tuulessa lentävää muovipussia tai lasten lumiukkoa. Lumiukkoakin lopulta lähestyttiin kaukaa ja varovasti nenää kurotellen, kunnes nenä osui ukkoon ja siltä tippui pää. Pään tippuminen aiheutti kauhean innostumisen, eikä lumiukosta jäänyt sitten jäljelle kuin kuoppa. Muutenkin nuo tämän talven vähäiset lumikinokset ovat olleet Nuutin suosikkeja, niissä kaivaminen ja riehuminen on ihan parasta. Kapinaakin me on hiukan päästy näkemään, mutta pääasiassa kyllä totellut nätisti. EHkä arkielämässä nyt hankalinta on tuo muiden koirien ohittaminen, joka on ottanut murrosiän myötä vähän takapakkia. Niin ja Nuutin ihastuttava tapa syödä kakkaa aiheuttaa meissä muissa kyökkimisrefleksiä, Nuutin mielestä on mahtavaa kun häntä varten on herkkuja lenkkipolkujen varrella. Tuohon ei kyllä kiellot auta, ellei kieltämään ehdi todella ajoissa ja koira on hihnassa, vapaana ollessaan osaa nykyään napata kakat suuhun ja sännätä juoksuun mahdollisimman kauas, koska Nuutti hyvin tietää että on vaarassa menettää herkun. Mut kaikenkaikkiaan meidän arki sujuu mukavasti. Treenaillaan, hengaillaan, lenkkeillään. Nuutti kulkee paljon meidän mukana muutenkin kuin koiramenoissa, kuten kavereilla kylässä tai kauppareissuilla totuttelemassa uusiin paikkoihin. Käytöstavat osataan aika hyvin, lukuunottamatta toisten koirien luo tempomista ja treenipaikalle mennessä riekkumista. Nuutti ei myöskään ole tuhonnut meillä paikkoja, nenäliinoja se kyllä varastelee. Kerrostaloasuminen Nuutin kanssa on ollut toistaiseksi erittäin helppoa, Nuutti ei hauku tai muuten metelöi kotona, yksin ollessakin se aina nukkuu.

Treenailua on jatkettu aktiivisesti. Tokossa Nuutti käy nyt Lentsun (Leena Välimäen) talvikurssilla parin viikon välein, lisäksi nyt alotettiin taas Turun Käyttökoirakerhon tokotreenit ja tietysti omatoimisesti treenaillaan kans. Mun mielestä ollaan edistytty hienosti. Tokon alokasluokan liikkeistä paikkamakuu, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo on mun arvion mukaan melkei kisakunnossa. Luoksepäästävyydessä Nuutti haluais vielä vähän pussailla tuomaria. Seisomisen seuraamisen yhteydessä Nuutti tekee muuten hyvin, mutta jää joskus vähän vinoon, ja toisaalta mä en vielä ole kokeillut palata kokonaan koiran viereen ennen vapautusta. Estehyppy on aika alkuvaiheessa, mutta tietää jo idean. Seuraamiseen saatiin nyt tokopäivässä hyviä vinkkejä, siinä meillä on pientä kontaktiongelmaa jos namit ei ole vasemmassa kädessä, joten tätä täytyy nyt treenata. Alo-luokan lisäks ollaan treenailtu avo-luokan paikkamakuuta, luoksetulon pysäytyksiä, ruutua, noutoa, kaukoja (istu-maahan-istu ja seiso-maahan onnistuu hyvin, muut vielä ihan vaiheessa).  Jesse treenaa Nuutin kanssa hakua tkk:n hakuryhmässä, Nuutti on edistynyt aika kivasti ja nyt tehdään ilmavainulla piilossa olevalle maalimiehelle niin, että kun nuutti saa maalimiehestä hajun, palataan taaksepäin ja päästetään hakemaan "ukkoa" vähän kauempaa. Jälkeäkin on jonkunverran tehty, sitä toivottavasti lisää kesällä.

Eilen oli dreamoor tokopäivä, eli loistava porukka ja laadukasta treeniä! Tokossa kouluttajana oli Sirke Viitanen, ja häneltä saatiin hyviä vinkkejä seuraamiseen ja noudon luovutukseen. Alamme siis tekemään nyt seuraamistreeniä niin, että nami on vasemmassa kädessä Nuutin pään vasemmalla puolella, ja palkan saa vaan pitämällä katsekontaktin ohjaajassa. Noudossa pitotreeniä niin, että kapula Nuutille suuhun ja sitten vedetään ja liikutellaan kapulaa ja palkataan kunnon otteesta, tästä sitten myöhemmin ohjataan oikeaan luovutusasentoonkin. Ja lisäks vauhtinoutotreeniä. Alla kuvia eiliseltä, kiitos kuvaajille!!


Paikkamakuu (kuvat Ronja Hyrkkänen)
Seuraamista (kuva Ronja Hyrkkänen)


Treenailun jälkeen vielä riehumaan sisarusten kanssa, oli muuten paluumatkalla aika väsyny koira!




(kuvat Sanna Jääskeläinen)


lauantai 28. joulukuuta 2013

Hyvää joulua! t. Nuutti



Kirjoittelin Nuutista kuvausta dreamoor-kennelin nettisivuille, tässä meidän ajatuksia Nuutista:

Nuutti on reipas, sosiaalinen ja kiltti nuori bortsupoika, joka on hurmannut lähipiirinsä täysin. Meidän mielestä Nuutti on unelmakoira. Kaikki koirat ja ihmiset (sekä kissat, puput, hevoset jne.) ovat Nuutin mielestä ihan parhaita, kaikki tervehditään häntää vispaten! Nuutti ei turhia säiky tai stressaa, vaan tutustuu rohkeasti uusiin paikkohin ja tilanteisiin. Vilkkautta löytyy riittävästi, kotona osataan kuitenkin rauhoittua. Arjessa Nuutti on pääasiassa kiltti ja tottelevainen, toki rajojakin välillä kokeillaan ja hepulihetkinä joskus omistajien hermojakin. Nuutti saa myös paljon ihastelua persoonallisen kasvojen värityksensä takia, ja onhan se ihan älyttömän söpö!


Harrastuspuolella Nuutti on tasainen suorittaja, johon voi luottaa ja joka on aina innolla valmis mihin tahansa. Nuutin kanssa on alusta lähtien treenailtu aktiivisesti tokoa ja tämä varmasti pysyy mukana jatkossakin. Treenipaikalle meno aiheuttaa Nuutissa hurjan innostumisen, jonka hallitsemisessa on koeteltu kärsivällisyyttä. Kunhan paikalle on päästy, itse treenatessa Nuutti on keskittyy todella hienosti. Loputtomasta ahneudesta on hyötyä harrastaessa, sillä Nuutti palkkautuu erittäin hyvin nameilla. Parasta herkkua Nuutin mielestä on omat ruokanappulat, niitä ei voita edes nakit tai muut herkut. Lelutkin toimii ja taisteluhalua löytyy. Tokoilun lisäksi Nuutti harrastaa hakua, sekä satunnaisesti jälkeä. Haku kuuluu selvästi Nuutin suosikkeihin, koska siinä yhdistyy metsässä juokseminen, kivat tyypit ja herkkujen syöminen! Jäljellä Nuutilla on niin kova vauhti, että suurin osa nameista jää syömättä, mutta mikäs siinä kun kuitenkin pysyy tarkasti jäljellä.


Tulevaisuudessa Nuutti pääsee kokeilemaan ainakin agilitya. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan tekemistä jolle Nuutti ei syttyisi. Aika näyttää mistä tulee meidän pääjuttu.


---

Viime päivityksestä onkin jo aikaa... Nuutin päivät ovat sisältäneet leikkimistä, lenkkeilyä, kaverien tapaamista ja koirapuistoilua, tokoa ja temppujen opettelua. Pentukurssi käytiin loppuun ja pakko sanoa, että sieltä me ei paljoakaan uutta saatu. Kurssissa ei sinänsä ollut vikaa, Nuutti vaan osasi jo kaikki kurssin asiat. Tulihan siinä häiriötreeniä tietty. Lisäksi liityttiin Turun Käyttökoirakerhoon ja käytiin siellä toko-treeneissä syyskauden loppuun asti ja siellä tulikin sitten paljon uutta ja loistavia neuvoja. Nyt pari viikkoa sitten aloitettiin Tuija Serellä tokon alo/avo-kurssi. Sieltä ekoilla kerroilla on opittu se, että kun joku ei onnistu, on se aina ohjaajan vika, ei Nuutin. Esimerkkeinä sivulletulo, jossa minä käänsin takapuoleni vinoon, jolloin Nuutti istui vinoon, tai seuraaminen, jossa Nuutti välillä edisti ja välillä jäi jälkeen, koska minä liikutin namikättä alkumatkasta liian eteen ja sitten liian taa. Opetuksena siis että Nuutti on mahtava, mun pitää vähän keskittyä! =) Tässä kuvia joulunajalta (joka on ollut lenkkien osalta pimeää ja kuraista).




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Se kasvaa ihan silmissä!


Iltalenkillä sateessa

Uskomatonta miten nopeesti aika ton naperon kanssa menee. Nuutilla vaan jalat venyy ja tuntuu että joka päivä se on eri näkönen ku eilen, ja joka päivä juoksee kovempaa. Nuutti saa tutuilta ja tuntemattomilta paljon huomiota supersosiaalisuutensa ja söpöytensä takia. Viime päivityksen jälkeen on ollut kasvattaja järjestämä jälkipäivä, jossa mukana oli myös kaikki muut pentueen pennut ja omistajat. Olipas kiva nähdä kaikkia, saada hyviä jäljestysvinkkejä ja esimerkkiäkin ja oppia koirien lihashuollosta. Kiitos päivästä Sanna ja kaikki osallistujat!! Vertaistuki muilta pentujen omistajilta oli hienoa, kiva huomata ettei muittenkaan pentujen kanssa kaikkea vielä osata. =) Nuutti oli (ainakin mun mielestä) myös erityisen pätevä jäljestämään, kyllä siitä vielä hyvä jälkikoira(kin) saadaan!

Mitäs muuta. Nuutin kanssa ollaan tavattu koirakavereita (suosikkeina ehdottomasti bortsu Capo ja sheltti Lilli), käyty tutustumassa erilaisissa paikoissa, riehuttu, tokoiltu, lenkkeilty vapaana, harjoteltu hihnakävelyä. Hienoa huomata, että siltä alkaa löyty jo jonkinverran järkeä päästä. Pari viikkoa sitten meillä oli ongelmaa, kun Nuutti pureskeli kotona kaikkea mahdollista, kengistä seinään. Aiemmin oltiin kielletty ja keskeytetty toimintaa, nyt tuli taktiikan vaihto. Me lopetettiin huomioimasta tuhojen tekemistä ja annettiin syödä vaan. Tarkoituksena huomioida ja leikkiä sitten kun oma-alotteisesti vaihtaa omaan leluun tai luuhun. Aluksi tais aiheutua vielä innokkaammin tuhoamista, mutta nyt se on loppunu melkein kokonaan! Toimii siis hienosti. Luonnetta Nuutista on alkanu löytymään ihan uudella tavalla, sehän on kokeillu rajojaan pari kertaa voimakkaastikin, tosin huomattuaan ettei meille kuikuttelu ja pärrääminen toimi, on uskonut kieltojakin paljon paremmin.

Reilu viikko sitten Nuutin elämään tuli uus jännittävä muutos kun Veeti-Cotton muutti meille hoitoon pariksi viikoksi. Veeti ei ole kovin innokas pienen kanssa leikkimään ja riehumaan, joten alussa rajoja yhteiseloon haettiin hyvinkin aktiivisesti ja äänekkäästikin. Veeti ärähteli Nuutille kun Nuutti tuli liian innokkaasti leikkimään ja riehumaan, ja Nuutti taas haukkui innostustaan ja lopulta turhautumistaan. Hihnalenkin molempien koirien kanssa oli alussa täyttä tuskaa. Nyt reilun viikon jälkeen koiruudet elää sovussa, hihnalenkit onnistuu (ellei Nuutilla ole just hepuli, sillon ei onnistu mikään) ja muutaman kerran Veeti on jopa leikkinyt (!!!) Nuutin kanssa!!

Koulutuspuolella edistytään. Istu ja maahan menee hienosti ilman käsiapuja ja Nuutti jaksaa odottaa kunnes saa luvan liikkua käskyllä "vapaa". Kestoa ja etäisyyttä vaan jatkossa enemmän. Luoksetulo eteen on aika hieno (lähietäisyydeltä) ja sivua on alettu opettelemaan. Jätä, kiitos ja alas on edelleen käytössä päivittäin. =) Hihnassa (ilman Veetiä sekoittamassa pakkaa) kävely sujuu hienosti, samoin metsässä vapaana juostessa ei lähde omille teilleen vaan seuraa missä me mennään. Kaverin kanssa leikkiessäkin tulee luokse kutsuttaessa, jes! Katsekontaktia vaaditaan jo monessa jutussa. Rauhassa odottaminen on kyllä vielä erittäin haastavaa. Sisäsiisteys otti meillä hurjan takapakin kun Veeti tuli, Nuutti teki seuraavana päivänä ainakin 3 kertaa pissat sisälle, äh. Epätoivo meinas jo iskeä, mut nyt on menny viimeisen viikon aikana suurin osa öistä ilman lätäköitä, eli pidättää jo 8 tuntia. Moneen päivään ei oo tullu pissat lattialle!! Tai no, sitä ei lasketa kun Nuutti oli 7 tuntia yksin päivällä ja sillon teki lattialle, ei siltä sellasta voi vielä vaatiakaan.

Nyt projekteina on ainakin jäljestys. Aloitellaan myös tavaroiden tuomista käskystä, pohjustuksena noudolle, esineruudulle, jäljen kepeille... Ja tokoilua aina väliin. Mut on se hei ihana olento!

Nuutti 11vk, kuva Ronja Hyrkkänen

Nuutti 11 vk, kuva Ronja Hyrkkänen

Nuutti 11 vk ja Lilli, kuva Ronja Hyrkkänen

Nuutin hyökkäys, kuva Ronja Hyrkkänen


 
Nuutin kämppis Veeti
Nuutti 14 vk ja Veeti


Nuutti 14 vk ja Veeti
Kaverukset Nuutti 14 vk ja Capo 16 vk 
Nuutti 14 vk ja Capo 16 vk






keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mökkeilyä



Nuutti ja Veeti mökkitiellä
Viime viikolla mä olin Porissa maanantaista torstaihin, joten pojat oli kahestaan Turussa. Hyvin ne oli pärjänny ja oppinuki vaikka mitä uusia juttuja. Mulla vaa oli iha syrän syrjällään ku mä en nähny Nuuttia ollenkaa. Pöh, on tämäkin... Mut kiva oli tulla takas kotii!

Viikonlopuks lähdettiinki sitten Nuutin kanssa mökkeilemään Keski-Suomeen. Voi että ku oli mahtavaa! 5 tunnin automatka meni hienosti, Nuutti nukkui melkein koko matkan, hereilläoloajan söi luuta. Nuutti näki viikonloppuna kauhean määrän sukulaisia ja nautti saamastaan huomiosta! Nuutti tapasi mökillä myös Veeti-cottonin, joka kuuluu oleellisesti tähän porukkaan, asuu minun vanhempien luona. Veetin mielestä Nuutti oli vähän liian riehakas ja Nuutti sai siitä pari kertaa kuullakin. Mutta kyllä ne toimeen tuli. Uutena asiana Nuutti keksi bortsuille tyypillisen hypnoottisen tuijotuksen, jota käytti sitten Veetiin aivan jatkuvasti. Ei voi kyllä syyttää, Veeti muistuttaa aikatavalla lammasta! Oli siihen silti puututtava. Toinen viikonlopun koirakavereista oli Venla-sheltti, jonka kanssa pääsikin sitten riehumaan ihan kunnolla. Aluksi Venlan leikkiyritykset vähän jännitti, mutta pian Nuutti oli itsekin haastamassa ja siitähän se sit lähti! On tuo aika akrobaatti, teki vaikka mitä ihme ympärikierähdyksiä juostessaan ja välillä liukui mahallaan auton alle turvaan ihan älyttömällä vauhdilla. Kiitos Anu kuvista!!
Nuutti opetetteli kaivamaan 

Pihalla riehumisen jälkeen tuli väsy. Sain kyllä aika kauan ettiä ennen ku tajusin minne se on menny nukkumaan.
Nuutti ja Venla, kuvat Anu Heikelä


Kierähdys



Eilen tiistaina Nuutti tapasi tois pual jokke asuvan 12 vk:n ikäisen bortsupennun, Capon. Vauhtia riitti, vaikka Nuutti 2 viikkoa nuorempana jäikin vielä vähän jalkoihin. Capo opetti Nuuttia myös pitämään hurjaa murinaa leikkiessä! Meillä on muuten mennyt sisäsiisteysopettelu hurjan harppauksen eteenpäin: noin viikkoon ei oo tullu pissat lattialle kertaakaan ja vaan muutaman kerran alustan päälle johon saakin tehdä. Lisäks nyt on menny jo kaksi yötä ilman alustallekaan tehtyä pissaa! Nuutti on myös kasvanut melkein kilon viikkovauhtia, viime sunnuntaina painoi 6,3kg.